Kohta on käsillä laivakokousten toinen sesonkiaika. – Kevät ennen kesälomille lähtöä on loppurutistuksen aikaa, silloin laivakokouksiin tullaan myös selkeästi tekemään työtä. Pikkujoulusesonki taas on enemmän palkitsemisen ja juhlimisen aikaa.

Maja Huldén on risteillyt risteilylaivan kokouspäällikkönä lähes 30 vuotta. Siinä ajassa hän on oppinut, että lamat ja taantumat eivät tyhjennä laivoja kokousväestä.

Huldén, 54, aloitti kokousemännän tehtävät Viking Linen laivoilla vuonna 1980. Silloin laivakokoukset olivat suomalaisille ihan uusi juttu.

– Uutuudenviehätystä oli, mutta niitä myös vähän paheksuttiinkin. Mutta raha ratkaisee. Laivakokous on halpa ratkaisu. Sen etuja on myös väen pysyminen helpommin kasassa. Jos kokous on Kalastajatorpalla, väki voi katsoa listasta, että tuon puheen kuuntelen ja sitten häivyn kaupungille, käyn kaupassa ja menen kotiin.

Tekniikka ratkaisee

Pieni bonus on sekin, että risteily luo tunnelman ulkomailla olosta, vaikka käydään vain naapurissa.

Kokousväki on aina käyttäytynyt Huldénin mielestä fiksusti.

– Ainoastaan viime laman aikana mopo hieman karkasi käsistä. Varmaan siinä oli lopunajan tunnelmaa: ajateltiin, että otetaan nyt kaikki irti, kun tämä ehkä on viimeinen kerta kokousristeilyllä.

Nyt lähestulkoon kaikilla kokousmatkalaisilla on mukanaan oma kannettava tietokone. Laivan puolesta kokoustiloista löytyvät niin videotykit, televisiot kuin valkokankaatkin.

– Jos tekniikka ei pelaa, kaatuu koko systeemi. Kun aloitimme, ei ollut kuin piirtoheitin. Silloin ei ollut puhettakaan kokousteknikosta.

– Kokouspaketin ostanut yritys arvostaa sitä, että laiva on nimennyt yhden vastuuhenkilön, jonka kanssa asioidaan ja joka pitää langat käsissä, Huldén sanoo.

Nyt halutaan myös ohjelmaa

Tämän päivän kokousväki ei myöskään tyydy palaverien ja työpöydän jatkeeksi pelkkään syömiseen, juomiseen ja rentoutumiseen firman piikkiin yökerhossa tai baarissa.

– Ennen heille riitti vähempi, nyt halutaan viininmaistajaisia tai jotain muuta ohjelmaa kokouksen lomaan.

Laivakokoukset ovat lyöneet läpi myös yhteiskunnan huipulla. – Täällä käy tupo – väkikin Huldén tietää.

Kun laiva liikennöi Helsingin ja Tukholman väliä, on Huldén oppinut tuntemaan myös suomalaisten ja ruotsalaisten firmojen erilaiset tottumukset. – Suomalaiset syövät sitä mitä tarjotaan, heille kelpaa illallinen à la-carte -listalta. Sen sijaan ruotsalaiset haluavat jokainen itse päättää, mitä syövät, Huldén naurahtaa.